Teollisuusyhtiöt olivat vuokranneet työntekijöilleen viljelyyn tarkoitettuja palstoja jo 1800-luvun puolella. Jämsänkoskella neuvojia, "YPJ:n kasvineitejä", oli puuhaillut Yhtyneitten alkuvuosista, 1920-luvulta saakka. Nimeltä tiedetään ainakin kasvineidit Elvi Oittinen ja Elsie Hirn. Työn Äärestä 1934 kertoo neiti Hirnin Jämsänkoskella pitämistä keittokursseista.
Metsäyhtiöillä viljelyneuvojat toimivat useimmiten martta-toiminnan kanssa yhteistyössä.
Jämsänkosken ensimmäinen martta-puutarhaneuvoja oli Aira Vanko kesällä 1938. Pesti kesti puoli vuotta, toukokuusta lokakuuhun. Puutarhaneuvoja ohjeisti kotikäynneillä ja piti lasten palstakerhoa. Häneltä sai siemeniä ja neuvoja sekä yleistä ohjeistusta kylvöistä ja yleensä puutarhan/palstan hoidosta. Neuvontatyö käsitti myös erilaisten kurssien vetämistä. Puutarhojen antimista tehtiin kasvisruokia ja opeteltiin säilömistä.
 | ||||
| Työn Äärestä -lehti 1937 |
Jämsänkoskella on
ollut jo useita vuosia ns. palstaviljely. Tehdas on luovuttanut maata tehtaan
työssä oleville perheille noin ½-2 aaria pientä vuokraa vastaan, joka on ollut
5 mk aarilta. Puutarhaneuvontaa ja sen hoitoa on paikkakunnalla harrastettu ilahduttavassa
määrin. kertoo neuvoja Aira Vanko. Neuvontatyö on monipuolista ja
työmaata tuntuu riittävän loputtomiin. Syyskuussa 1938 pidettiin puutarhanäyttely johon osallistuminen oli innokasta. Hyötyvihannesten lisäksi näytteillä oli omenia ja kukkia.
Työn Äärestä -lehti 1/1939 Palstaviljelyn merkitys korostui etenkin sotavuosina. Taimien kasvatus yhtiöiden puutarhoilla lisääntyi huomattavasti ja siemeniä pyrittiin hankkimaan kaikillle viljelyyn halukkaille. Hyötykasvisten; lantun, punajuuren, herneen ja pinaatin lisäksi sota-aikana yleistyi kessun viljely palstoilla. Palstaviljely jatkui vielä 1950-ja 1960-luvuilla mutta omakotipihojen lisääntyminen ja elintarvikkeiden parantunut saatavuus vähensi palstojen määrää.
 |
| Palstoja nykyisen keskustan alueella 1920-luvun lopulla |
Reprokuva Aarno Salokorpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti