Tehtaan pikkupuutarha Lavaojan varrella - Lapsuuden salainen puutarha

Yhtyneitten ns. pikkupuutarhaa Lavaojan varrella hoiti tehtaan puutarhatyöntekijä Ida Heinäkangas. Puutarha oli perustettu ilmeisesti 1930-luvun alkupuolella. Se sijaitsi Jämsänkosken keskustassa vastapäätä Linnasenvuorta, Lavaoja toisena rajana.

"Minä katselin puutarhaa lapsen silmin 1940-luvulla ja minusta se oli oikea paratiisi. Mummoni hoiti sitä ja asui pienessä talossa keskellä tarhaa. Talon ulkoseiniä peitti tuuhea villiviini sekä yhdellä seinällä papuköynnös. Sisälläkin oli yksi seinä posliinikukan peitossa. Kuistilla oli hyvä istua auringossa tai sateella. Villiviini suojasi aina kesällä. Kuistilla oli iso pöytä ja penkit. Siellä syötiin, tehtiin käsitöitä ja puuhasteltiin kaikenlaista.

Puutarhassa oli iso kasvihuone joka aina loppukesästä oli täynnä punaisia tomaatteja. Lavoissa kasvoi kurkkuja ja erilaisa yrttejä. Marjapensaita oli mielestäni paljon. Oli karviaisia, puna-, musta- ja valkoherukoita. Nykyisen maantien paikalla oli mansikkamaa ja sen reunalla kasvoi tummanpunaista karhunvatukkaa.

Ida Heinäkangas, (s. 1897) 1940-luvulla

Erilaisia kukkia oli paljon. Kauneimmat niistä olivat mielestäni pionit ja gladiolukset. Oli surullista kun upeat gladiolukset leikattiin ja vietiin virkailijakerholle. Sinne kerholle tai klubille vietiin kaikki muukin; marjat, yrtit, tomaatit ja kurkut.

Oli siellä pieni Arboretumkin. Kokeiltiin menestyisivätkö jotkut pensaat ja puut, joiden taimia oli tuotu ulkomailta. Sireenit kuuluivat myös puutarhaan, niitä oli kolmenlaisia ja muistan niiden ihanan tuoksun alkukesästä.

Keväällä ja syksyllä oli puutarhassa työssä muutamia naisia; ainakin niin monta että penkit kuistilla olivat täynnä kun oli ruokatauko. Mummoni vahti, etteivät lapset päässeet mansikkamaalle, marjapensaisiin tai kasvihuoneeseen. Minä olin puutarhassa hyvin mielelläni ja sainkin kuulla kunniani jos olin napannut tomaatin kasvihuoneesta tai mansikan pellolta.

Joskus pääsin mummon kanssa viemään kerholle puutarhan antimia ja se olikin hauskaa. Virkailijakerho sijaitsi saaressa vastapäätä Ilveslinnaa. Sillalla oli aina vähän vesihöyryä kun koski kuohui saaren molemmin puolin. Kerholla emäntä antoi minulle aina jotakin herkkua; jäätelöä tai kakkua. Sota-ajan jälkeen ne olivat harvinaisuuksia.

Puutarha lopetettiin joskus 1950-luvun alkupuolella. Sen paikalle piti rakentaa työväentalo. Ei sitä kuitenkaan rakennettu. Nykyisin paikalla on kauniita, keltaisia rivitaloja. Mielestäni paikalla on vielä joitakin tuttuja kasveja. Joskus ihmettelen myös miten se virkailijakerho on oikein mahtunut saarelle Ilveslinna luona. Lapsena kaikki näytti suuremmalta ja se oli hyvää aikaa Jämsänkoskella."
Lea Laurell-Taskula 2016 

P.S. Idalla oli tapana viedä kylään mennessään joku jakotaimi puutarhastaan. Yksi suosikeista oli röyhytatar. Niinpä tätä kasvia löytyy vieläkin jämsänkoskelaisista pihoista. Kuvan yksilö on Virtasen tontin laidalla, Korven koulun vieressä.